Jana on sellainen pieni vieteriukko, joka pomppii ja poukkoilee lähestulkoon koko ajan. Janalle on siis hyvä kehittää tekemistä, koska muuten se kyllä keksii kaikenmoisia juttuja ihan ominpäin.

Keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Koirapuistoihmisiä en henkilökohtaisesti oikein ole. Yleensä koirapuistossa on liikaa liikkuvia osia liian pienellä alueella. Koirat eivät pääse niin helposti poistumaan ikävistä tilanteista suljetun tilan takia. Koirapuistot ovat kuitenkin ihan jees, kun sinne pääsee omalla porukalla ja näin oli keskiviikkona. Janan seurana oli 17-viikkoinen kääpiöpinserin alku Dina.

Tänään kävimme Janan kanssa Tampereen pikkukoirien järjestämällä yhteislenkillä. Paikalla oli vanhat tutut Java, Nele ja Rommi ja hieman uudempana tuttavuutena Riimi. Lähdimme Eteläpuistosta suuntana Pyynikin näkötorni. Haaveissa rauhallinen kahvitteluhetki munkkien kanssa. Matkan varrella pysähdyimme rosendahlin rantaan ja koirat saivat hetken kirmata vapaana.

Leikkihetken jälkeen matka jatkui tornille. Tyytyväisenä söimme munkkeja, koira toisessa kädessä munkki toisessa ja juosten amppareita karkuun. Se siitä rauhallisuudesta. Ampiaisia oli paljon ja ne oli ihan kimpussa. Onneksi ketään ei pistänyt. Aika pian liukenimmekin paikalta, ja en kyllä hetkeen takaisin mene! Lenkki oli muuten mukava, joten kiitti seurasta :)

Kävimme äsken kaveriporukalla Tamskin tallilla. Jana pääsi mukaan rientoihin. Pienen koiran kanssa ollaan treenattu jo hyppyä, putkea, kontakteja, A:ta, puomia, rengasta, keppejä ja pussia. Puomi ja harjoitus A ollaan kylläkin vain menty muutaman kerran, mutta tuntumaa ollaan siis haettu. Rengasta ollaan harjoiteltu mopon (?) renkaan avulla. Tänään Jana pääsi kokeilemaan oikein kolmen esteen sarjaa:

Aluksi harjoittelin niin, että putkien päissä oli namialustat, mutta viimeisillä kerroilla palkkasin vain loppuun. On se sitten taitava tuo pieni Jana.

Poppy Honey´s haastoi bloginsa lukijat kirjoittamaan koiriensa nimistä ja lempinimistä. Haaste otettu vastaan ja heitetään samalla eteenpäin kaikille tämän blogin seuraajille!

Aloitetaan Hilasta. Nimen piti olla matemaattinen ja tutkittiinkin pitkään matemaatikkoja, mutta jostain kumman syystä suurin osa matemaatikoista oli miehiä, myöskään sukunimistä ei mitään mielenkiintosta irronnut. Ideoita oli mm. Myy, Sini, Hila ja Alma. Alma ei ollut mitenkään matemaattinen, mutta tykkään nimestä muuten vaan. Kaksi finalistia oli Alma ja Hila. Äitini kuitenkin päätti keskuudessaan, että Hilasta tulee Alma, joten tottahan toki sitten Hilasta tuli Hila. Hilateorian kurssin opettajalle lähti kiitokset loistavasta opetuksesta ja kuva tulevasta Hilasta.

Ja sitten lempinimiin. Kokonimeltään Hila on Suuri Tutkimusmatkailija Hila Hilaström ja synnyinmaa on Hilastani, joten kun Hila esittäytyy muille koirakavereilleen se sanoo “Hei olen suuri tutkimusmatkailija Hila Hilaström Hilastanista”. Muita väännöksiä ja käytettyjä nimiä on Hilpesteri, Hilaski, Himpusteri, Himpula, Pimpula, Pampula ja Pompula. Saan hieman kritiikkiä siitä, kun Jana on myös pimpula pampula ja pompula. Mutta tuskin koirat muutenkaan ymmärtää, kun niitä pompulaki kutsuu.

Toisen koiran saavuttua taloo tuli matemaattisen linjauksen jatkua. Halusin myös samalla, että nimi olisi hollantilaisen naisen nimi. Eli erittäin helppo yhdistelmä. Katselinkin paljon netistä hollantilaisia nimiä, mutta ei mikään oikein kolahtanut. Markus sitten eräänä päivänä keksi Janan. Aika nopeasti päätettiinkin, että se on sitten siinä. Kaikeksi hienoudekseen Jana on myös hollantilaisen naisen nimi, joten kaikki tarvittavat kriteerit täyttyi.

Lempinimet Janalla ovat hyvin saman tyylisiä kuin Hilalla: Janamaisteri, Jampula, Pampula, Pimpula, Pompula, ja Jampesteri. Yleisesti koiria voi kutsua apinannaamoiksi, apinoiksi, karvapäiksi ja ystävä hyviksi.

Mistäköhän siis johtuu, jos koira ei tajua että sille yritetään jotain sanoa? Lässytiläätä meillä ainakin harrastetaan paljon. Olenkin yrittänyt koulutustilanteissa päästä eroon ylimääräisistä höpötyksistä, jotta koulutus olisi koiralle mahdollisimman selkeää!

Tänään kävimme lenkillä Janan suuren idolin Ollin kanssa. Olli on Janan velipuoli ja aivan valloittava nuori koikkeri. Janan mielestä Ollin kanssa on maailman parasta leikkiä. Nyt kaksikko pääsi Hervannan metsiin juoksemaan kivien ja kantojen yli keppien perässä. Olli leikki todella nätisti Janan kanssa, kesti hienosti toisen riekkumisen. Välillä kuitenkin ilmaisi nätisti, ettei ihan suuhun tarvitse kiivetä :)

Eilen kävimme uudelleen uimassa Janan ja Javan kanssa. Vesi oli huomattavasti kylmempää, joten ihan niin mukavaa kuin viimeksi polskuttelu ei ollut. Mutta vauhti raikasi joka tapauksessa :)

Eli jälleen kerran kävimme soramontussa. Tämä on ehdottomasti paras tapaamani koirien juoksutuspaikka! Nyt paikalla oli Janan lisäksi konkarit Nele, Simo, Ville ja Nooa ja noviisina Rommi. Janaa on ihana katsella, kun se selvästi nauttii juoksemisesta ja leikkimisestä. Mitä lujempaa sen parempi taitaa olla Jampulan motto. Rommi ja Simo taisivat olla Janan suosikkeja, erityisesti Rommin kanssa oli mitä mahtavinta kiitää. Välillä jäätiin jalkoihin, mutta nopeasti pystyyn ja hiekkojen karistelujen jälkeen takasin kiihdytykseen. Onneksi hiekka on pehmeää alustaa, joten pienet pyllähdykset tuskin sattuvat. Kaikki koirat tulivat jälleen loistavasti juttuun. Kaikki koirakot ovat Tampereen pikkukoirafoorumilla ja tapaamisista sovitaan siellä, joten jos kiinnostaa lähteä mukaan juoksemaan niin sinne vaan kirjautumaan :)

Jälleen kuvia koirien iloitteluista! Osa kuvista Tanjan kädenjälkeä.

Keskiviikkona menin Janan kanssa Hakametsän mätsäriin, ajattelin kokeilla josko pääsisimme osallistumaan. Ilmoittautumispisteen täti kuitenkin sanoi noupnoup. Eli pitää kiltisti vielä odotella viikko ennen debyyttiä. Jäimme kuitenkin seuraamaan kavereiden esiintymisiä.

Paikalla oli myös muitakin koikkereita. Heti alkuun tapasimme Dinan. Jana ihastui kovasti perheen pikkupoikaan, jonka naama piti huolellisesti pussata. Paikalla oli myös Huugo, jonka kanssa Jana olisi kovasti halunnut painia. Huugo antoi mainiosti pienen riekkua ympärillään.

Eilen lähdimme Tanjan mukaan uittamaan koiria. Javalla kun on vielä kuntoutus polvileikkauksen osalta kesken, niin uinti tekee hyvää. Jana pääsi tännekin reissuun matkaan, koska on enemmän vesipeto kuin Hila. Jana sekosikin sukkiinsa, kun pääsi rannalle. Heti suoraan veteen pomppimaan ja läiskyttelemään, juoksemaan hepuleita ja puhaltelemaan kuplia. Koira nautti selvästikin paikasta, kuten myös omistaja. Ihana pieni hiekkaranta, joka ei ole virallinen ihmisten uimapaikka. Tänne pitää mennä uudelleen.

Etsi kuvasta koira:

Vaasan matkan jälkeen Jana kävi hakemassa toiset rokotukset. Molemmat koirat pääsi viralliseen punnitukseen. Jana olikin mennyt Himpulan ohi. Jana painoi 5,7 kg ja Hila 5,3 kg, molemmat olivat eläinlääkärin mukaan oikean painoisia. Eilen yritin myös tehdä virallisia mittauksia, joka oli kyllä aivan mahdoton tehtävä. Lopullinen, varmasti oikea, mitta oli Janan kohdalla 31 cm ja Hilan kohdalla 25 cm.

Eläinlääkärissä käynti on koirien mielestä rankkaa puuhaa:

Suuntasimme nokat kohti Vaasaa 8.8. tarkoituksena mennä tutustumaan tulevaan kummityttöömme. Ennen reissua suuremmat voimat olivat sitä mieltä, että reissu kannattaa jättää väliin. Ensin amppari pisti janaan nenuun, hätäpuhelu kasvattajalle ja varmistuksen jälkeen puolikas kyytabu suuhun. Turvotus laski n. 15min päästä. Päätimme jättää Hilan vanhempieni hellään hoitoon, koska ajattelimme tehdä Vaasassa muutakin kuin ulkoiluttaa koiria. Hila oli varmasti tyytyväinen ratkaisuun, Atalassa kun liha ei lopu. (Kotona saa vain rehuja)

Toiseksi ajomatka oli aivan kamala. Vettä tuli koko taivaan täydeltä, piti kerran pysähtyä oikein tiensivuun, koska eteen ei nähnyt mitään. Onneksi pääsimme turvallisesti perille. Maanantaina aamulla lähdimme hieman kulttuuri kävelylle Jampulan kanssa:

Tämä kyseinen Herra oli Janan mielestä aivan liian pelottava, ruuan voimalla pelko kuitenkin hälveni:

Ulkoilun jälkeen Jana oli hyvä jättää hoitoon ja itse suunnata katsomaan kummityttöä. Vastassa oli kuitenkin tämmöinen kaksikko:

Lopulta tapasimme myös päätähden:

Jana oli kuulemma käyttäytynyt suht vieraassa paikassa oikein mallikkaasti, joten uskaltaa kuulemma uudelleen jättää hoitoon.

Tänään meidän apinalauma suuntasi Arboretumiin. Meidän lisäksi moni muukin oli saanut saman idean. Hävetti kyllä alkuun, kun koirat kävivät sen verran kierroksilla, että joka suuntaan olisi pitänyt samaan aikaan päästä. Onneksi alun häsellyksen jälkeen malttoivat näyttää muille, että kyllä meillä edes jotenkin päin osataan kulkea hihnassa.

Hila osaa poseerata oikein mallikkaasti:

Tällä reissulla kuviin mahtui muutakin kuin koirat:

Arboretumissa on paljon kauniita kukkasia, puita, lintuja ja hajuja. Koirat olivat aivan päät pyörällänsä kaikista tuoksuista.

Jottei matka olisi ollut täysin aivoton, opetin Hilalle yhden kukkasen.

Janaa ei niinkään nimet kiinnostanu. Mielummin vois vaikka haistaa ja maistaa.

Kaiken kaikkiaan oli kiva pikku retki. Täytyy ottaa uudelleen!

Huomasi kyllä, että ilmasto on laantunut. Tänään aamulla leikkiraikasi oikein kunnolla pitkästä aikaa :)

Koikkerin omistajat huomio! Missä vaiheessa teijän karvakuonoilta on tuo musta karva lähtenyt pois? Janallahan on ollut pennusta asti tuossa ruskeemmassa kyljessä tuota mustaa karvaa, niin tulipa vaan mieleen, että jääköhän se tohon vai voiko vielä lähteä?