Tästä eteenpäin Hilan ja Janan seikkailuja voi lukea osoitteessa:

http://hilajana.blogspot.com/

Kahden koiran kanssa elämä ei ole aina helppoa, siksi yleensä vienkin koirat erikseen lenkille (tottakai sitä yhdessä kävelyäkin treenataan). Sama pätee erilaisiin tapahtumiin, otan mukaan yleensä vain toisen kaksikosta, tapahtumiin kun otan yleensä mukaan vielä kameran, niin kaksi koiraa+kamera= huono yhdistelmä.

Tampereen pikkukoirat järjesti tänäkin vuonna laskiaisretken ja päätin ottaa matkaan mukaan Hilan, joten Janan väsyttäminen oli aamun ensimmäinen projekti. Onneksi Anu ja Rommi lähti meidän matkaan Iidesjärvelle. Ilma oli mitä mahtavin ja sen huomasi, väkeä jäällä oli kuin pipoa. Kokoajan piti olla kutsumassa koiria luokse, tuli ihmisiä, hiihtäjiä ja muita koiria. Sain taas ääliön leiman otsaani, eräs labbiksen (tms iso musta koira) omistaja kysyi, että saadaanko tulla tutustumaan niihin pieniin koiriin, ilmaisin ettei tavata vieraita koiria hihnassa. Eipä nainen tainnut vastata tähän mitään. Noh kaiken kaikkiaan oli kiva lenkki, vaikka koirat eivät täysin päässeet toteuttamaan itseään.

Heitin Janan kotiin ja melkein lennosta nappasin Hilan mukaani. Suuntana Kaarinanpolku ja suunnitelmissa tavata kavereita ja paistaa makkaraa. Paikalle saapuikin yhteensä kahdeksan pikkukoiralaista. Koirat tulivat hienosti toimeen keskenään. Joukon nuorimmat pistivät ranttaliksi ja painivat lähestulkoon koko lenkin ajan.

Suuri seikkailija Hila Hilaström on valmiina seikkailemaan:

Kuva Tanja Malmberg

Kuva Johanna Lipponen

Kuten kuvista näkee ilma oli mitä mahtavin tämän lisäksi seura ja ruoka oli loistavaa! Kiitoksia kaikille oikein onnistuneesta laskiaisesta. Nyt on kaksi laskiaisiasta vietetty pikkukoiraporukalla, joten eikös tämä ole jo melkein perinne?

Tällä viikolla ollaan pitkästä aikaa päästy kunnolla agiliiteleen. Tiistaina oli Maijun treenit, jossa paikalla oli Janan lisäksi kaikkien rakastama Pipa ja Devi. Pipa on kyllä aivan mainio tapaus ja varmaan siksi kaikki koirat menee siitä aina ihan sekasin. Janalla kesti hetken aikaa kunnes se pääsi tähän vaiheeseen, mutta nykyään se sekoo muiden mukana sukkiinsa :D Treeneissä tehtiin juttuja Janita Leinosen radanlukuluennolta, jossa Maiju oli käynyt. Taas oppi paljon uutta ja hyödyllistä. Janalla oli todella kivasti vauhtia ja virtaa.

Tänään kävimme Tanjan, Javan ja Nelen kanssa ominpäin treenailemassa. Tanja oli varannut tallin 1,5h ajaksi, ideana oli ensin tehdä hieman agilityä ja sitten tokoilla.

Aluksi treenasimme takaaleikkauksia ehkä liiankin hankalalla kulmalla. Sain kuitenkin hyviä suorituksia ja onnistumisia Janan kanssa. Sitten kokeilimme eteenlähtetystä, jota ollaan vähän jo kotona treenattu. Tokopuolella teimme seuraamista, perusasentoa ja kaukokäskyjä. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin.

Treenien jälkeen menimme vielä käpöttelemään. Tallin takana menee kiva kävelytie, jossa voi koiria pitää vapaana. Ilosena siinä luulin kuvaavani Javaa, Nelee ja Janaa, mutta hetkinen, jokin tässä mättää:

Hetken ihmetelyn jälkeen tajusin, ettei kuvan oikeassa reunassa ole minun sulavalinjainen kiitäjä vaan joku ihan vieras möllöttäjä. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut missään. Pistin oman koiran hihnaan, ja häädin huutamalla ja mesoomalla tuon kiltin vanhuksen (?) pois. Nään niin punaista jo pelkästään sanasta irtokoirat. Sillä ei ole mitään merkitystä onko koira iso, pieni, kiltti vai vihainen.

Loppulenkki meni kivasti ja tässä hieman todistusaineistoa siitä:

Pakkaset ovat rajoittaneet todella paljon meidän harrastamista. Agilityä treenataan Tamskin tallilla, jossa ei ole kunnollista lämmitystä ja tokoa treenataan ulkona. Vihdoinkin alkaa kuitenkin näyttämään siltä, että pakkaset on selätetty ja me päästään taas treenaamaan täysillä.

Mulla on ollut niin tylsääääää……

Sunnuntaina oli ensimmäinen virallinen tokokerta. Muut ryhmäläiset ovat treenanneet huomattavasti enemmän ja olivat paljon parempia. Mehän Janan kanssa ei olla tehty yhtään mitään järkevää.

Ennen treenejä paikalle saapui rotukaveri Jake ja Janan sukat lähti pyörimään jaloissaan. Pienet painit piristää aina kummasti. Jana kuitenkin jaksoi hienosti päästään Jaken omiin treeneihinsä ja aloittaa mun kanssa touhuamisen.

Treenit aloitettiin paikkamakuulla, mikä meillä tarkoitti paikkaistumista. Tämä tuli siis heti ensimmäiseksi merkinnäksi treenikalenteriin, opeta Jana olemaan paikoillaan myös maaten. Seuraavaksi treenattiin luoksepäästävyyttä, tämä meni oikein hienosti. Eipäilen, että tutulla vetäjällä oli oma osuutensa :) Muita uusia juttuja liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyt. Jotta näiden oppiminen on mahdollista tarvitsee ensin treenata seuraamista ja perusasentoa.

Kaiken kaikkiaan treenit meni enemmän kuin hyvin. Janaa ei häirinnyt muut koirat juuri ollenkaan, vaan keskittyi mun kanssa tekemiseen. Molemmat opittiin tunnin aikana paljon uutta ja nyt on myös itsellä kova motivaatio myös treenata tokoa.

Keskiviikkona kävimme Iidesjärvellä Tampereen pikkukoiraporukan kanssa. Paikalla oli enemmänkin rauhallista sakkia, joten jätin suosiolla rämäpää-Janan kotiin. Hilaski siis pääsi mukaan. Pakkasta oli semmoset 15-18 astetta (?), ja naama, sormet ja varpaat jäässä. Normaalisti tykkään talvesta, mutta nyt kyllä odotan kevättä ja kesää enemmän kuin koskaan.

Lenkin jälkeen pikkuinen Loki tuli vielä piristämään Janan tylsää elämää:

Huomenna mennään pikkukoirien kanssa Meirän hallille hieman tokoilemaan. Mielenkiinnolla odotan miten Jana käyttäytyy tokotreeneissä ja osaako se rauhottua/keskittyä samassa paikassa missä voi myös agiliitää. Jos ei muuta niin ollaan ainakin hyvä häiriötreeni osaaville koirakoille.

Ilmottauduin Janan kanssa Anne Huittisen valmennukseen, eli kerran kuussa suuntaamme SDP:lle ekstratreeneihin. Annen valmennuksesta olen kuullut niin paljon hyvää, että odotan innolla tulevia valmennuksia. Lisäplussana on se, että SDP:llä voi maksaa liikuntaseteleillä.

Vedän maanantaisin Tampereen pikkukoirien pennuille agilityä. Eilen otin Janan korvaamaan yhtä puuttuvaa koirakkoa. Treenikalenterin mukaan viime agility kerrasta oli 10 päivää, yksinkertaisesti on vaan ollut liian kylmä. Pentuagility on Meirän hallilla, jossa on ympäri vuoden yli 10 astetta lämmintä. Koiran lämmittely/jäähdyttely onkin aivan omaa luokkaansa noissa pakkasissa. Jos jollakin on faktatietoa siitä, kuinka suurilla pakkasilla (-20 ja yli) lämmittely/jäähdyttely olisi fikuinta tehdä, niin otan vinkkejä vastaan? Lämpeneekö lihakset oikeesti tarpeeksi kävelyllä? Hölkkääminen on unohdettu ehdottomasti, koska ottaa jo omaankin henkeen.
Pennut eivät tietenkään hypi vielä rimoilla ja pakkasien takia Janakin sai mennä rimat maassa. Tehtiin tuommoista lyhyttä peruspätkää. Kivasti oli vauhtia ja intoa, ja oli ihana pitkästä aikaa päästä touhuamaan. Vaikka se on aina hieman semmoista vasemmalla kädellä touhuamista, kun kouluttaa samalla.

Tainalle kiitos videoista ja kuvista!

Saatoin myös laittaa kyselyä Anne Huittisen agilityvalmennuksesta, joka olisi kerran kuussa ;)

Janan veliset ovat käyneet viihdyttämässä meitä. Eilen Olli- veikka tuli kyläilemään. Jana meinasi seota sukkiinsa ja esittikin komean soidin tanssin. Olli oli melkein yhtän innoissaan ja molemmat möyri maassa ja mölisi. Ensimmäistä kertaa Olli esitti edes jonkunlaista miehistä kiinnostusta Janaa kohtaan. Juoksuja olen odottanut ja manaillut tulevaksi jo hetken aikaa, joten tuletule!

pussailua <3

Tänään saapui toinen aivan yhtä ihana vieras, Janan pikkuveikka Loki. Aikaisemmilla kerroilla Loki on ollut sitä mieltä, että Jana saattaa olla vain ja ainostaan liikkuva pyörremyrsky, jota kannattaa varoa. Tällä kertaa hetken toljotuksen jälkeen pikkainen Loki painoi sata lasissa siinä missä Janakin.

Janalla on kyllä jonkun näköinen taju siitä, että matalana kannattaa olla pienempien seurassa. Lokiakin lähestyi usein niin, että meni ihan maan tasoon ja sieltä huitoi ja hyppi. Loki sai myös riekkua, purra ja tehdä ihan mitä lystäsi ja Jana oli vain, että ihanaaihanaaa. Hilakin kävi nuuskaisemassa vieraan, totesi sen olevan yliarvostettu ja meni takasin nukkumaan.

Leikin lomassa otimme seisotuskuvia 10kk vanhasta Janasta ja 13 viikkoisesta Lokista.

Kaverukset Pampula ja Harmitus:

Loppuun vielä tyylinäyte kuinka kahden koiran hepulin kuuluu mennä (huomatkaa taustalla koirien uima-allas, ei ihan joka perheestä löydykään ;) )

Janaski on ollut pakkasista sitä mieltä, että haista huilu. Ulkona on aivan liian kylmä, tassuja pitää nostella jo ensimmäisen kahden askeleen jälkeen. Ei siinä muu sit auttanut kuin väkertää neidille tossut.

Tossuissa pohjassa menee tuo nahka puolta pidemmälle, jotta peittää koko anturan. Jana oli sitä mieltä etten voi olla tosissani, kun puin sille nuo. Ulkona kuitenkin alun ihmettelyn jälkeen kävely sujui hyvin. Ei ainakaan nostellut koipia.

Talvi Jana:

Jana on kuitenkin aikamoinen vilukissa, mutta se inhoo syvästi takkeja (ja näköjään myös tossuja). Ulkona kuitenkin vaatteiden kauheus unohtuu ja niistä on selvästi apua.

Tulisi jo kevät! T.Jana

Hila, Jana sekä omistaja iloitsee teistä kaikista neli- ja kaksijalkaisista ystävistä!

Koirien myötä kaveripiiri on kasvanut huomattavasti. On löytynyt paljon uusia ihania kavereita, keiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Koirilla on tutut ja turvalliset leikki- ja lenkkikaverit, keiden kanssa voi huoletta taittaa pitkiäkin matkoja samalla riekkuen ja painien.

Kiitos teille ihanat ystävät!

Lauantai aamuna kävimme Sport Dog Parkilla Päivi Männistön koulutuksessa (tästä teen myöhemmin ihan oman kirjoituksen). Koulutuksen jälkeen menin “naapuriin” leipomaan synttäripippaloiden tarjottavia. Kerrankin kameran linssiin osu muitakin kuin koiria, joten esitellään illan tarjottavia:

Koirat pääsivät la-su yöksi vanhempieni hellään huomaan. Kivaa on näyttänyt olevan, koska molemmat hauvat ovat väsyneempiä kuin edellisen illan juhlijat. Koti tuntuu kyllä tyhjältä ilman koiria, siksi olikin kiva hakea karvanaamat kotiin heti puolen päivän jälkeen.

Tämän viikon aikana kävimme Janan kanssa kolmesti agilityssä, joten ensi viikon pakkaset ovat varmasti hyvästä, aiomme vaan nauttia löhöilystä (suomeksi: Jana on nukkunut tänään paljon-> huomenna siinä on virtaa enemmän kuin pienessä kylässä).